Annen ajatelmia

Omaishoidon kehittämiseen kauan kaivattua parannusta

Perjantai 18.12.2015 klo 13:24


Keskiviikkona vuoden 2016 budjetin palautekeskustelussa käsiteltiin mm. sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan määrärahoja.

Olen puhunut omaishoidosta paljon, lähestulkoon aina ja kaikkialla. Onkin ollut ilo huomata, että nyt ilmassa alkaa olla jo selviä yleisen heräämisen merkkejä siitä, kuinka paljon hyödyntämätöntä potentiaalia omaishoidossa on. Omaishoidon ja perhehoidon kehittämiseen on varattu hallitusohjelmassa pysyvää valtion lisämäärärahaa asteittain kasvavasti siten, että vuonna 2018 lisämääräraha on 95 miljoonaa euroa omaishoitajien vapaiden lisäämiseen ja perhehoidon kehittämiseen. Tämä on erittäin hyvä asia! Mieltäni askarruttaa kuitenkin miten omaishoitoon liittyvissä laskelmissa on otettu huomioon esimerkiksi monikulttuurisuus, ja palveluiden tarve sekä kasvavat vaatimukset omaishoidon suhteen.

Suomessa on jo nyt 300 000 omaishoitotilannetta, joista noin 60 000 vaativia ja sitovia, mutta vain 43 000 omaishoitajaa, joilla on sopimus kunnan kanssa. Maailma muuttuu myös Suomessa, ja Suomeen tulee paljon eri-ikäisiä turvapaikanhakijoita ja jatkossa enenevässä määrin myös perheenyhdistämisiä. Jatkossa siis myös omaishoito monikulttuuristuu. Erityisesti pääkaupunkiseudulla tämä on kenttäväen eli viranomaisten ja kolmannen sektorin mukaan nouseva ja kasvava trendi. Jo nyt on tarvetta omaishoito-oppaisiin niin persian, venäjän kuin kurdin kielelläkin.  

Eduskunnan hyväksymä sosiaali- ja terveydenhuoltojen palvelumaksujen korotus on herättänyt muiden aiheiden lomassa paljon keskustelua.  Omassa puheenvuorossani halusin muistuttaa, että asiakasmaksulaissa määritellään, mitä maksut saavat enintään olla ja ne ovat enintään tuotantokustannusten maksimimäärä. Kunnat itse päättävät korottavatko he maksuja, ja jos korottavat niin rajataanko mahdollisesti pienituloiset pois korotettujen maksujen piiristä. Kuten tiedämme kaikki, niin tuotantokustannukset ovat käytännössä paljon suuremmat kuin se, mitä asiakkaalta peritään. Esimerkiksi terveyskeskuksen lääkärimaksu on ensi vuonna 20 euroa 90 senttiä, ja tuotantokustannukset olivat viime vuonna lähes 120 euroa, puhumattakaan sairaalan tehohoitovuorokausista.  Meillä kaikilla on huoli juuri pienituloisten julkisten palveluiden saatavuudesta.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini