Annen ajatelmia

Eduskunta ei edustanut tänään kansan enemmistöä kansalaisaloitteen osalta

Perjantai 6.3.2015


Kansalaisaloite ruotsin kielen muuttamisesta valinnaiseksi kaikilla kouluasteilla ei mennyt eduskunnassa läpi. Aloite kumottiin tänään täysistunnon äänestyksessä äänin 143–48. Kaikki perussuomalaiset kansanedustajat äänestivät aloitteen puolesta. Lausumaesitys sen sijaan hyväksyttiin äänin 89-93: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää lainsäädännölliset edellytykset alueellisiin kokeiluihin kielivalikoiman laajentamiseksi ilman velvoittavaa toisen kansalliskielen opiskelua!"

Åbo Akademin tutkimuksen mukaan 62 prosenttia kansalaisista on samaa mieltä, kuin tänään vähemmistöksi jäänyt edustajajoukkio. Suurin osa suomalaista siis on sitä mieltä, että kouluissa olisi hyödyllisempää opiskella jotain muuta kieltä kuin ruotsia. Myös valiokunta sai asiantuntijakuulemisissa samaisen viestin, jopa niin, että noin 75 prosenttia kansasta puoltaa valinnaisuutta. Tämä on todettu valiokunnan mietinnössäkin. Silti valiokunta päätyi hylkäämään aloitteen mietinnössään.

Korostin omassa täysistunnon puheenvuorossani sitä, että ruotsin kielen pakollisuudesta luopuminen ei vie ruotsinkielisiltä oikeutta saada palveluita omalla kielellään. Pakollisuudesta luopuminen ei ole henkilökohtainen loukkaus ketään ruotsinkielistä kohtaan, eikä kenenkään tule sitä sellaisena ymmärtää. Valiokuntakin totesi mietinnössään, että toteuttaakseen perustuslain vaatimusta siitä, että julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaisesti, ruotsin kielen ei tarvitse olla kaikille pakollinen oppiaine koulussa.

Valiokunta totesi mietinnössään, että ruotsin kielen opiskeluun liittyvillä kysymyksillä on laajempi yhteiskunnallinen ja historiallinen sekä sivistyksellinen ulottuvuus. Tämä kaikki on totta, mutta onko oikein asettaa esimerkiksi sivistyksellisestä näkökulmasta rinnakkain eri kieliä? Voisiko olla niin, että myös muut kielet voisivat olla yhtä sivistäviä, erityisesti jos motivaatio niiden opiskelemiseen kumpuaisi oppilaan omasta valinnasta? Pakollisuuden poistaminen tuskin edes johtaisi kielen opiskelun vähenemiseen. Ehkä hiukan, mutta samalla laatu ja motivaatio kielen opiskeluun saattaisivat parantua.

Kansalaisaloitteessa ruotsin kielen pakollisuuden poistamista voidaan hyvin perustella sillä, että suomen ja ruotsin kielen kansainvälinen käytettävyys on vähäistä. Huono kansainvälinen kielten taito heikentää myös Suomen kilpailukykyä. Myös valiokunta myöntää, että suomen ja ruotsin kieltä puhutaan varsin pienellä alueella verrattuna moniin niin sanottuihin maailmankieliin, eikä kansalliskielten osaaminen anna vielä riittäviä mahdollisuuksia toimia kansainvälisissä tehtävissä.

Merkittävä on kuitenkin myös monen muun kielen asema suomalaisessa työelämässä. Esimerkiksi itärajalla olisi huomattavasti mielekkäämpää opiskella venäjää, kun on selvää, että jos haluaa työskennellä alueella, venäjän kielen osaamisesta on siellä hyötyä muun muassa palvelualoilla. Kaupankäynnin näkökulmasta ruotsin kieli on pienen markkina-alueen kieli. Mikäli mielimme saada Suomen nousuun, edistää vientiä ja menestyä myös muiden maiden kanssa käytävässä kaupankäynnissä ja yhteistyössä, on myös muiden kielten opiskelulle tehtävä tilaa!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini