Annen ajatelmia

Kotitarvekalastuksella on merkitystä

Torstai 5.3.2015


Keskiviikkona eduskunnassa käsiteltiin uutta kalastuslakia. Uudistusta on työstetty jo pitkään ja tarkoituksena onkin nyt uudistaa jo vuonna 1982 säädetty kalastuslaki. Lakiesityksen tavoitteena on turvata kalojen luontainen elinkierto ja lisääntyminen mahdollistamalla välttämättömien kalastusrajoitusten ja muiden toimenpiteiden toteuttaminen. Lisäksi esitys pyrkii järjestämään kalavarojen ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisesti kestävän käytön nykyistä paremmin. Jälleen kerran: tavoite hyvä, mutta toteutus heikko! Esitys on jälleen osoitus hallituksen heikosta valmistelusta, joten maa- ja metsätalousvaliokunnan perussuomalaiset  valiokunnan jäsenet jättivät mietintöön vastalauseeseen, jossa esitetään lakiesityksen hylkäystä. Uudistus olisi hyvä aloittaa alusta heti seuraavan vaalikauden alussa.

Toin omassa puheenvuorossani esille mm. sen, että on hyvä, että lain lähtökohtana on edelleen vesialueen omistajalle kuuluva kalastusoikeus. Ristiriita syntyy kuitenkin siitä, että lakiesityksen myötä todellisuudessa helpotetaan lähinnä kaupallisten kalastajien eli ammattikalastajien kalaan pääsyä ely-keskuksen myöntämän alueellisen luvan avulla ilman vedenomistajan lupaa. Tämä saattaa aiheuttaa ristiriitoja kaupallisten kalastajien ja muiden kalastajien välillä. Vedenomistajan lupa pitäisi ehdottomasti olla. Malli lisää myös ely-keskusten valtaa ja hallintobyrokratiaa varsin tuntuvasti. Byrokratian lisääminen aikana, jolloin jatkuvasti puhumme sääntelyn purkamisesta, on jälleen yksi osoitus tämän hallituksen tekopyhyydestä…Puhuu yhtä mutta tekee toista!

Ammattikalastukseen sisävesistöissä voi liittyä ongelmia. Kun sisävesistöissä arvioidaan ammattikalastajien tarvetta, on erittäin tärkeä kuulla paikallisia kalastuskuntia. Niillä on se paras tuntemus oman alueensa tilanteesta. Usein kalastuskunnat itse sekä suorittavat hoitokalastusta että tekevät myös kalanpoikasten istutuksia.

Eräällä tuntemallani sisävesistöalueella ammattikalastaja niin sanotusti hoitokalasti isolla rysällä, eikä valvonta pelannut. Tällaisessa kalastuksessa on vaarana, että mukana menee niin roska- kuin arvokalatkin, isot ja pienet. Pitäisi poimia  pois hyötykalat ja niiden poikaset. Jotta tällaisen harmaan kalan osuus olisi mahdollisimman pieni ja kiistat mahdollisimman vähäisiä, pitäisi niin kalastuskuntien kuin vapaa-ajan ja ammattikalastajien välillä toimintaa koordinoida sekä valvoa. Mutta mistä löytyvät riittävät resurssit tähän? Todennäköisesti ei mistään. 

Lakiesityksen perusteluissa mainitaan huoli kalakantojemme kestävyydestä. Ratkaisuksi tähän esitetään rajoituksia. Vapaa-ajan kalastajien tai kotitarvekalastajien saaliin myyntiä rajoitetaan vain pieniin määriin viikossa. Lisäksi vapaa-ajan kalastajille säädetään verkkorajoitus 8 verkkoon.

Erinomainen asia esityksessä on se, että hallitus ei toteuttanut aikomustaan määrätä kalastuksen hoitomaksua yli 65-vuotiaille. Hienoa, että hallitus tuli perussuomalaisten linjoille. Tämän lisäksi me olisimme vapauttaneet kalastusmaksusta myös työttömät ja toimeentulotukea saavat. Ele olisi ollut merkittävä kädenojennus heille, ja sen vaikutukset olisivat jääneet vähäisiksi, sillä nämä maksupoistot eivät vaarantaisi kalojen istutuksia vesistöissämme.

Kotitarvekalastuksella on merkitystä. Se on leivän jatke.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini