Kuvateksti

Olen Sinisen eduskuntaryhmän kansanedustaja Hollolasta. Sain jatkokauden eduskuntavaaleissa 2015. Eduskunnassa päätyöni on vaalikaudella 2011-2015 ollut EU-asioita käsittelevässä suuressa valiokunnassa.

Tuoreimpia kuulumisiani ja ajatuksiani voit seurata blogistani tältä sivulta sekä Facebookista. Aikaisempia blogitekstejäni löydät täältä.

Olen Sinun asiallasi, ollaan yhteyksissä!

Anne

Louhelainen: Suomi tukee Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen riippumattomuutta

Perjantai 27.4.2018 klo 10:31

Suomi on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) vankimpia tukijoita ja tekee kaikkensa tuomioistuimen toimintaedellytysten turvaamiseksi, kertoi kansanedustaja Anne Louhelainen (sin.) torstaina Strasbourgissa, kun Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous keskusteli Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulevaisuudesta niin sanotun Kööpenhaminan julistuksen pohjalta

Euroopan neuvoston jäsenmaiden oikeusministerit keskustelivat huhtikuussa Kööpenhaminassa ihmisoikeussopimusjärjestelmästä ja hyväksyivät Kööpenhaminan julistuksen.

”Parlamentaarinen yleiskokous haluaa vahvistaa ihmisoikeusmekanismeja, mutta on huolissaan siitä, että Euroopan neuvoston jäsenmaat jatkuvasti rikkovat ihmisoikeussopimusta ja jättävät ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita panematta täytäntöön, minkä johdosta ihmisoikeustuomioistuin on jatkuvasti ylikuormitettu”, totesi Louhelainen.

Parlamentaarinen yleiskokous on pitänyt arveluttavana esillä olleita viittauksia poliittiseen vuoropuheluun ihmisoikeustuomioistuimen kanssa.

”Oikeusistuimen riippumattomuus on yksi demokratian kulmakivistä. Vuoropuhelu on aina tarpeen, mutta sen kaikkien osapuolten pitää pysyä roolissaan. Suomi tukee ihmisoikeussopimusjärjestelmän uudistamista, mutta on korostanut, että uudistukset eivät saa vaarantaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen riippumattomuutta ja arvovaltaa”, Louhelainen painotti.

Puheenvuoroni katsottavissa kokonaisuudessaan tästä linkistä 

Kommentoi kirjoitusta.

Puheeni Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen istunnossa 25.4.2018

Perjantai 27.4.2018 klo 8:06

Herra puheenjohtaja ja hyvät kollegat,

Toimittaja on yhteiskunnallisen vallan käyttäjä. Hän ei pelkästään kuvaa maailmaa vaan muokkaa sitä aktiivisesti. Hyvällä toimittajalla on ammattitaitoa. Hän nojaa tukevasti alan etiikkaan ja arvoihin, kuten puolueettomuuteen ja totuuteen. Sananvapaus ja moniarvoisuus ovat olleet Euroopan demokratioiden kivijalkoja pitkään. Nyt niitä uhkaavat propagandan mustat voimat monelta suunnalta.

Uudet kyber-ja infovaikuttamisen keinot murentavat oikeusvaltioita ja eurooppalaista demokratiaa. Pelkästään vuonna 2016 manipulointi ja disinformaatio näytteli merkittävää osaa maailman 18 valtion vaaleissa.

Koko media-ala on murroksessa ja sen sisällä kukkii taloudellinen epätasa-arvo. Osa tiedotusvälineistä on valtiollisia ja ne saavat pääasialliset tulonsa verorahoina kansallisista budjeteista. Osa mediasta joutuu hankkimaan tulonsa itse mainoksina ja tilaajamaksuina. Ne maksavat kiltisti veronsa kuten kuuluukin. Kolmannen kategorian media toimii ylikansallisesti ja kiertää veronsa. Tai kuten kauniimmin sanotaan, suunnittelee ne hyvin.

Toimitustyön laatu kärsii rahapulassa. Toimittajilla pitää olla aikaa myös kunnollisen taustatyön tekemiseen. Vain sen avulla voi selvittää, mikä on totta ja mikä valetta.  Näyttää siltä, että valeuutisten levittäjillä on rahaa, aikaa ja henkilökuntaa. Se on erityisen huolestuttavaa.

Media-ja infotutkijat sanovat, että seisomme nyt vedenjakajalla. Uhkailu ja yritykset vaikuttaa päätöksiin koskevat myös meitä muita yhteiskunnallisia vallankäyttäjiä. Meitä kaikkia, toimittajia ja valtiollisen vallan käyttäjiä voidaan uhkailla ja pelotella. Työtämme vääristellään, meitä maalitetaan.

Toimittaja on mielellään vallan vahtikoira. Hän näyttää seisovan monessa asiassa eri joukkueessa kuin poliitikot. Meillä Suomessa on sanonta: kirvestä hiotaan kahta puolta - me politiikot tarvitsemme toimittajia ja päin vastoin.

Usein myös sanotaan, että sodassa ensimmäinen uhri on totuus. Taistelussa propagandan mustia voimia vastaan meidän pitää toimia yhdessä -me molemmat haluamme puolustaa sananvapautta, demokratiaa ja länsimaista oikeusvaltiota.

Katso puheeni videolta

Kommentoi kirjoitusta.

Eutanasia-kansalaisaloite

Perjantai 23.3.2018 klo 8:54

Eduskunnassa on käsittelyssä kansalaisaloite eutanasiasta. Kreikankielinen sana tarkoittaa suomeksi ”hyvä kuolema”.  Aloite on nostanut esiin myös muita termejä, mm. sedaatio, palliatiivinen- ja saattohoito  sekä terminaalivaihe. Sedaatiolla tarkoitetaan rauhoittamista tai keskushermoston toiminnan lamaannuttamista lääkeaineella. Palliatiivisessa hoidossa hoidetaan parantumattomasti sairasta potilasta ja hänen läheisiään. Saattohoitoa puolestaan annetaan vakavasti sairaille potilaille, joita ei lääketieteen keinoin kyetä parantamaan.Terminaalivaiheessa potilaan hyväksi ei voida enää tehdä muuta kuin lievittää kipuja. Asiantuntijat keskustelevat näistä termeistä aivan toisella tasolla kuin me maallikot - joten edellä kirjoitettu kannattaa lukea siitä näkökulmasta.

Hollannissa eutanasia on laillistettu. Tohtori Rob Jonquière oli Suomessa kertomassa siitä. Olennaista eutanasiapäätöksessä on sietämätön ja toivoton kärsimys: sietämätöntä potilaan ja toivotonta lääkärin käsityksen mukaan. Potilaan auttamiseksi etsitään ensin kaikki mahdolliset hoitokeinot ja - muodot. Jos potilas haluaa eutanasian, se on pitkä prosessi. Eutanasiaan ei kevein perustein päädytä - eikä vain yhden lääkärin päätöksellä, hän totesi.

Saattohoitoa on Suomessa kehitetty viimeisten 10 vuoden aikana, mutta kehittämistarpeita on erityisesti saattohoitopaikkojen lisäämisessä sekä henkilökunnan osaamisen kehittämisessä. Suomen palliatiivisen lääketieteen yhdistyksen mielestä eutanasian sallivalla lailla ei tulisi korvata tämänhetkisiä palliatiivisen-ja saattohoidon saatavuuden ja osaamisen puutteita ja että palliatiivisen lääketieteen oppiaine pitäisi sisältyä lääkäreiden perusopetukseen. 

Kuolema ja sitä edeltävä hyvä ja inhimillinen hoito puhuttaa myös kansainvälisesti. Euroopan neuvoston sosiaali- ja terveyskomiteassa on valmisteilla raportti  palliatiivisesta hoidon parhaista käytänteistä  ja sen käytöstä jäsenmaissa. Tammikuun kokouksessa Strasbourgissa kuulimme asiantuntijana myös suomalaista palliatiivisen lääketieteen professoria Tiina Saartoa.  

Viime syksynä olin eduskunnassa tämän kansalaisaloitteen julkisessa asiantuntijakuulemisessa, jonka jälkeen kiiruhdin sairaalaan. Siellä lääkäri totesi, että  94-vuotiaan isäni sisäelimet olivat lopettaneet toimintansa. Jouduimme äidin kanssa tilanteeseen, jota meillä ei ollut tietotaitoa käsitellä. ”Jatketaanko nesteytystä” kysyi lääkäri? ”Mitä se tarkoittaa?” kysyimme. Hän selitti, että kun neste ei enää poistu elimistöstä, se voi aiheuttaa potilaalle kipua. Isä ei ollut henkisesti enää läsnä tässä maailmassa, mutta ilmeistä näki, että fyysisiä kipuja oli. Nesteytys päätettiin lopettaa. En ikinä unohda niitä päiviä, jotka vietimme  vuoteen vieressä ja katsoimme hänen kuihtumistaan. Kysyin kymmeniä kertoja hoitohenkilökunnalta, onko varma ettei kipuja ole? Ja teimmekö varmasti oikean ratkaisun? Oli järkyttävää odottaa. Odottaa sitä viimeistä hetkeä. 

Elämän viimeiset vaiheet ovat meillä jokaisella yksilöllisiä. Miten osaamme käsitellä kipua ja pelkoja elämän päättymisestä? Saanko riittävästi lääkitystä? Entä jos se ei autakaan? Onko vierelläni osaavaa hoitohenkilökuntaa?  Miten läheiset pärjäävät ja ottavat tilanteen? 

Paljon avoimia kysymyksiä. Mutta yksi asia meillä kaikilla pitäisi olla yhteinen: oikeus arvokkaaseen kuolemaan!

1 kommentti .

Arvoisa toimittaja Silja Kononen!

Perjantai 23.3.2018 klo 8:52

Hämmentyneenä luin Aamupostissa 15.3.2018 julkaistun kolumninne ”Samaan aikaan somessa”. Annatte siinä kansanedustaja Aino-Kaisa Pekosesta varsin totuudenvastaisen kuvan. Kuulemani mukaan reaalitilanne oli toisenlainen, hän osallistui eri aiheista käytyihin keskusteluihin. Kerroitte itse olleenne tilaisuudessa takarivillä. Omalta kouluajaltani muistan takarivissä istuneet häiriköt, joista oli polleaa huutaa oppitunneilla tyhjänpäiväisiä välihuutoja, koska heillä ei ollut rohkeutta istua eturivissä. Nykyisin heitä kutsuaan koulukiusaajiksi.

Tunnen kansanedustaja Aino-Kaisa Pekosen seitsemän vuoden ajalta kollegana eduskunnasta; olemme täysistuntosalityön lisäksi tehneet vuosia töitä samassa valiokunnassa. Olen seurannut hänen työtään myös maakunnassa kymmenissä yhteisissä tilaisuuksissa. Toimittajaa sen sijaan en ole tavannut sen paremmin eduskunnassa kuin Päijät- tai Kanta-Hämeen lukuisissa maakuntatilaisuuksissakaan. 

Aino-Kaisa on mielestäni yksi eduskunnan ahkerimmista edustajista, joka myös perehtyy asioihin. Vaikka emme olekkaan aina asioista samaa mieltä, arvostan hänen kykyään tuoda äänestäjiensä ja puolueensa äänen kuuluviin sekä rakentavaa tapaa tehdä yhteistyötä puolueryhmien yli. Yksikään puolue tai edustaja kun ei tässä hommassa yksin pärjää.

Toimittaja oli odottanut ”herkullista keskustelua porvarin ja työläisen puolustajan välillä”. Kommentti veti suupieleni hymyyn ja mietin, että miten ihmeessä toimittaja on voinut edes välttyä kuulemasta keskustelua, jossa Aino-Kaisa on toisena osapuolena tuossa aihealueessa. Sen verran usein Aino-Kaisa - yhtenä eduskunnan rohkeimmista debatoijista - nimittäin myös tv-lähetyksissä esiintyy. Ja näin hallituspuoleen edustajan näkökulmasta tekisi mieleni sanoa, että A-K on äänessä vähän liiankin usein ja että kiusallisen hyvin hän myös kannanottonsa perustelee... Vaikkapa aktiivimallista, josta hän kuulema myös käytti ko.tilaisuudessa puheenvuoron.

Mutta toki myönnän, että silloin kun asioista ei ymmärrä, niistä on vaikeaa kirjoittaa.

Kommentoi kirjoitusta.

Omaishoidon tuen hoitopalkkion ulosmittaus kiellettävä

Perjantai 2.2.2018 klo 15:32

Jätin tänään oikeusministerille vastattavaksi kirjallisen kysymyksen omaishoidon tuen hoitopalkkion ulosmittauksen kieltämisestä.

Ulosottoa koskevassa lainsäädännössä omaishoidon hoitopalkkio rinnastetaan tällä hetkellä palkka- ja eläketuloihin, jotka ovat ulosottokelpoisia. Minusta tässä on selkeä epäkohta.

Omaishoidontuki on harkinnanvaraista sosiaalipalvelua, jota kunta järjestää sitä varten varaamiensa määrärahojen puitteissa. Tuen myöntämisedellytykset ovat tiukat, eikä hoitopalkkiota makseta kevein perustein. Myöskään omaishoidon tukeen sisältyvä hoitopalkkio ei todellisuudessa ole suhteutettu omaishoitajan antaman hoidon määrään ja vaativuuteen. Hoitopalkkio rinnastuu työ/palkkatuloihin, vaikka se ei varsinaista palkkaa olekaan.

Yhteiskunnalle syntyy merkittäviä säästöjä, kun mm. vanhustenhoitoa ja pitkäaikaishoitoa korvataan omaishoidolla.

Omaishoidon tuen hoitopalkkion kohdalla tulisi harkita ulosmittauskiellosta annettujen säännösten soveltamista. Omaishoitajia, myös ulosottoon ajautuneita, on tuettava. Se on inhimillistä ja kohtuullista!

Kirjallinen kysymykseni kokonaisuudessaan

KIRJALLINEN KYSYMYS

Omaishoidon tuen hoitopalkkion ulosmittauksen kieltämisestä

Eduskunnan puhemiehelle

Ulosottoa koskevassa lainsäädännössä omaishoidon hoitopalkkio rinnastetaan palkka- ja eläketuloihin, jotka ovat ulosottokelpoisia. Myös Korkein oikeus on linjannut ennakkopäätöksessään (KKO:2013:3), että omaishoidontuen hoitopalkkio on tulona ulosmittauskelpoinen. Tämä tarkoittaa käytännössä ulosotossa olevien omaishoitajien kohdalla sitä, että heille maksettava hoitopalkkio otetaan huomioon tulona määrättäessä heidän tulosta ulosmitattavissa olevaa määrää.

Ulosoton kohteeksi joutuneen henkilön suojaksi on säädetty eräistä ulosmittauskielloista. Tiettyjen varallisuuserien määrätarkoitukseen myönnettyjen sosiaaliavustusten ja korvausten, ulosmittaaminen on kielletty ulosottokaaressa. Määrätarkoitukseen myönnettyjä sosiaaliavustuksia ovat mm. toimeentulotuki, elatustuki, lapsilisä, äitiysavustus, vammaistuki, työttömän peruspäiväraha, työmarkkinatuki ja asumistuki.

Omaishoidon tukilain esitöissä todetaan, että hoitopalkkio ei ole sosiaalietuus, vaan se rinnastuu työ/palkkatuloihin, vaikka se ei varsinaisesti palkkaa olekaan. Omaishoitajien taloudellinen tilanne on usein heikko ja omaishoidon tuen hoitopalkkiolla on usein merkittävä vaikutus omaishoitajien taloudelliseen selviytymiseen, jaksamiseen ja kykyyn selviytyä omaishoitajana. Omaishoidon tukeen sisältyvä hoitopalkkio ei myöskään todellisuudessa ole suhteutettu omaishoitajan tekemään hoidon määrään. 

Omaishoidosta syntyy yhteiskunnalle huomattavia säästöjä. Merkittävä osa vanhustenhuollosta ja pitkäaikaishoidosta toteutetaan nykyisin omaishoitona, joka on yhteiskunnalle edullisempaa kuin laitoshoito. Tutkimusten mukaan, jo yhdestä omaishoidettavasta henkilöstä syntyy arviolta 30.000-50.000 euron säästöt vuodessa. Huomion arvoista on myös se, että omaishoidontuki on harkinnanvaraista sosiaalipalvelua, jota kunta järjestää sitä varten varaamiensa määrärahojen rajoissa. Omaishoidon tuen myöntämisedellytykset ovat tiukat, eikä hoitopalkkiota makseta kevein perustein.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

                  Mihin toimiin ministeri aikoo ryhtyä, jotta omaishoidon tuen hoitopalkkioon voitaisiin soveltaa ulosottokaaren säännöksiä ulosmittauskiellosta?

 

1 kommentti .

Lisää kirjoituksia