Kuvateksti

Olen Sinisen eduskuntaryhmän kansanedustaja Hollolasta. Sain jatkokauden eduskuntavaaleissa 2015. Eduskunnassa päätyöni on vaalikaudella 2011-2015 ollut EU-asioita käsittelevässä suuressa valiokunnassa.

Tuoreimpia kuulumisiani ja ajatuksiani voit seurata blogistani tältä sivulta sekä Facebookista. Aikaisempia blogitekstejäni löydät täältä.

Olen Sinun asiallasi, ollaan yhteyksissä!

Anne

Kiusaaminen ei ole naurun asia!

Maanantai 20.8.2018 klo 8:42

Koulujen alkamisen pitäisi olla iloinen asia. Siihen liittyy kuitenkin usein jännitystä ja pelkoakin; opinko ja pärjäänkö muiden mukana, saanko kavereita, pidetäänkö minusta, entä saanko kivan opettajan? Muistan Kiveriön ala-asteen opettajani Lempi Rahikaisen, joka nujersi nopeasti pienen 7-vuotiaan Annen innostuksen. Vastauksilleni hän usein tokaisi: ”Järki hoi, äly älä jätä!” tai ”Anna mun kaikki kestää!” Noh, opin ainakin kerrasta, että piste ei tule rivin loppuun vaan lauseen loppuun. Opettajan pilkkanauruun oli muiden oppilaiden helppo yhtyä. Lopulta en enää uskaltanut mennä kouluun.

Ennen kiusaaja ja kiusattava olivat usein yhtä aikaa läsnä kiusaamistilanteessa. Muistan hyvin leteistä vetämiset ja vaatteista kiusaamisen. Eräällä koulumatkalla pojat kulkivat selkäni takana, nauroivat ja heittelivät lumipalloja huutaen: ”Sulla on isoisän vanhat pussihousut!” Totta toinen puoli: Jorma-sedältä oli jäänyt hyväkuntoiset harmaat sarkahousut, joista sitten tehtiin minulle housut tanakoilla henkseleillä varustettuna. Vaatteista pilkkaaminen jatkui vielä silloinkin, kun minut oli valittu kansanedustajaksi. Nyt se oli vain siirtynyt Facebookkiin, jossa joku kommentoi, että joskohan sillä nyt olisi varaa pukeutua paremmin.

Sosiaalisen median ja mobiililaitteiden käytön yleistymisen myötä verkossa tapahtuva kiusaaminen on lisääntynyt. Kiusaaminen on helppoa nimettömästi tai keksityn identiteetin turvin. Kiusatun henkilöllisyys leviää sen sijaan nopeasti ja laajasti. Jos ennen laittoi liikkeelle huhun tai kierrätti luokassa paperilappuja, viestin perille saaminen kesti aikansa. Nyt viesti etenee netissä nopeasti kuin aivastus. Nettikiusaamisesta on tullut uusi koulukiusaamisen muoto, jossa kohdetta haukutaan, hyljeksitään tai mustamaalataan erilaisten sivustojen, sovellusten ja pikaviestien välityksellä. Kiva Koulu -ohjelman teettämään tutkimukseen vastanneista peruskoululaisista 2-5 prosenttia koki tulleensa nettikiusatuksi. Nettikiusaamiseen ei liity fyysistä kontaktia, mutta se voi olla jopa julmempaa kuin kasvokkain tapahtuvaa kiusaaminen. Virtuaalimaailmassa lasten ja nuorten kyky arvioida tekojensa seurauksia hämärtyy.

Jokaisella oppilaalla on perusopetuslain mukainen oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Opetus- ja kulttuuriministeriö asettikin vuonna 2016 työryhmän pohtimaan kiusaamisen ehkäisyä ja koulurauhaa. Opetuksen järjestäjä voi käyttää vain laissa säädettyjä puuttumis-, turvaamis- ja rangaistuskeinoja. Mikäli oppilaan toiminta täyttää rikoksen tunnusmerkit eikä toimintaa saada loppumaan, koulun tulee ilmoittaa teosta poliisille. Poliisiviranomainen arvioi asiaa rikosoikeudellisesta näkökulmas­ta. Oppilaan rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15 vuoden iässä, eikä alaikärajaa ole vahingonkorvausvas­tuulle säädetty. Pitkittyneissä kiusaamistapauksissa opetuksen järjestäjällä on velvollisuus arvioida myös ilmoituksen tekemistä lastensuojeluviranomaisille.

Työryhmä painotti, ettei kiusaamisen vastaisessa työssä ja työrauhan edistämisessä ole kyse vain oikeudellisista keinoista, vaan työssä korostuu ensisijaisesti koulujen ja oppilaitosten toimintakulttuuri sekä toimintatavat. Kiusaamistapauksia syntyy lisää, mikäli koulun toimintakulttuuri ja kiusaamista tukeva ympäristö eivät muutu.

Jätin tällä viikolla ministerille kirjallisen kysymyksen liittyen nettikiusaamiseen ja siihen, miten työryhmän tuloksia on hyödynnetty. Lainsäätäjienkin on pysyttävä ajan hermolla ja pyrittävä luomaan edellytyksiä puuttua myös netissä tapahtuvaan kiusaamiseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kiusaaminen, kirjallinenkysymys, valtiopäivätoimet

Louhelainen Sofian COSAC-kokouksessa: suomalaisille on tärkeää, että sananvapauden ja tasa-arvon kaltaiset arvot toteutuvat EU:n ehdokasmaissa

Tiistai 19.6.2018 klo 12:08

Kiitos Bulgarialle tästä tärkeästä keskustelusta!       

Tämän vuoden maaliskuussa YK julkaisi raportin, jonka mukaan Suomi on maailman onnellisin maa. 

Suomalaisille luottamus on yksi toimivan yhteiskunnan peruskiviä. Jos jotain sovitaan, se pidetään. Meillä luottamus päätöksentekijöihin on jatkuvasti tarkastelun alla. 

Suomalaisilla on odotuksia päätöksenteon paremmasta läpinäkyvyydestä, byrokratian vähentämisestä sekä paremmin toimivista palveluista. 

Suomessa on myös aktiivista ja laajapohjaista kansalaisjärjestötoimintaa, joiden kautta voidaan ihmisiä auttaa, tukea sekä sallia monenkirjavaa julkista keskustelua. Sananvapauden ja tasa-arvon kunnioittaminen ovat meille suomalaisille erityisen tärkeitä.

Puhuttaessa EU:n laajentumisesta, Suomessa nousee keskusteluun se, miten meille tärkeät arvot näissä maissa toteutuvat. 

Toivon EU:n jäsenyyttä hakeville maille voimia ja rohkeutta kehittää oikeusvaltioperiaatetta sekä lisätä kansalaisten luottamusta demokraattiseen päätöksentekoon ja tasa-arvoiseen yhteiskuntaan.

Rohkenen myös heittää kaikille haasteen tavoitella maailman onnellisimman maan titteliä!

Kiitos 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Louhelainen: Suomi tukee Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen riippumattomuutta

Perjantai 27.4.2018 klo 10:31

Suomi on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) vankimpia tukijoita ja tekee kaikkensa tuomioistuimen toimintaedellytysten turvaamiseksi, kertoi kansanedustaja Anne Louhelainen (sin.) torstaina Strasbourgissa, kun Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous keskusteli Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulevaisuudesta niin sanotun Kööpenhaminan julistuksen pohjalta

Euroopan neuvoston jäsenmaiden oikeusministerit keskustelivat huhtikuussa Kööpenhaminassa ihmisoikeussopimusjärjestelmästä ja hyväksyivät Kööpenhaminan julistuksen.

”Parlamentaarinen yleiskokous haluaa vahvistaa ihmisoikeusmekanismeja, mutta on huolissaan siitä, että Euroopan neuvoston jäsenmaat jatkuvasti rikkovat ihmisoikeussopimusta ja jättävät ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita panematta täytäntöön, minkä johdosta ihmisoikeustuomioistuin on jatkuvasti ylikuormitettu”, totesi Louhelainen.

Parlamentaarinen yleiskokous on pitänyt arveluttavana esillä olleita viittauksia poliittiseen vuoropuheluun ihmisoikeustuomioistuimen kanssa.

”Oikeusistuimen riippumattomuus on yksi demokratian kulmakivistä. Vuoropuhelu on aina tarpeen, mutta sen kaikkien osapuolten pitää pysyä roolissaan. Suomi tukee ihmisoikeussopimusjärjestelmän uudistamista, mutta on korostanut, että uudistukset eivät saa vaarantaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen riippumattomuutta ja arvovaltaa”, Louhelainen painotti.

Puheenvuoroni katsottavissa kokonaisuudessaan tästä linkistä 

Kommentoi kirjoitusta.

Puheeni Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen istunnossa 25.4.2018

Perjantai 27.4.2018 klo 8:06

Herra puheenjohtaja ja hyvät kollegat,

Toimittaja on yhteiskunnallisen vallan käyttäjä. Hän ei pelkästään kuvaa maailmaa vaan muokkaa sitä aktiivisesti. Hyvällä toimittajalla on ammattitaitoa. Hän nojaa tukevasti alan etiikkaan ja arvoihin, kuten puolueettomuuteen ja totuuteen. Sananvapaus ja moniarvoisuus ovat olleet Euroopan demokratioiden kivijalkoja pitkään. Nyt niitä uhkaavat propagandan mustat voimat monelta suunnalta.

Uudet kyber-ja infovaikuttamisen keinot murentavat oikeusvaltioita ja eurooppalaista demokratiaa. Pelkästään vuonna 2016 manipulointi ja disinformaatio näytteli merkittävää osaa maailman 18 valtion vaaleissa.

Koko media-ala on murroksessa ja sen sisällä kukkii taloudellinen epätasa-arvo. Osa tiedotusvälineistä on valtiollisia ja ne saavat pääasialliset tulonsa verorahoina kansallisista budjeteista. Osa mediasta joutuu hankkimaan tulonsa itse mainoksina ja tilaajamaksuina. Ne maksavat kiltisti veronsa kuten kuuluukin. Kolmannen kategorian media toimii ylikansallisesti ja kiertää veronsa. Tai kuten kauniimmin sanotaan, suunnittelee ne hyvin.

Toimitustyön laatu kärsii rahapulassa. Toimittajilla pitää olla aikaa myös kunnollisen taustatyön tekemiseen. Vain sen avulla voi selvittää, mikä on totta ja mikä valetta.  Näyttää siltä, että valeuutisten levittäjillä on rahaa, aikaa ja henkilökuntaa. Se on erityisen huolestuttavaa.

Media-ja infotutkijat sanovat, että seisomme nyt vedenjakajalla. Uhkailu ja yritykset vaikuttaa päätöksiin koskevat myös meitä muita yhteiskunnallisia vallankäyttäjiä. Meitä kaikkia, toimittajia ja valtiollisen vallan käyttäjiä voidaan uhkailla ja pelotella. Työtämme vääristellään, meitä maalitetaan.

Toimittaja on mielellään vallan vahtikoira. Hän näyttää seisovan monessa asiassa eri joukkueessa kuin poliitikot. Meillä Suomessa on sanonta: kirvestä hiotaan kahta puolta - me politiikot tarvitsemme toimittajia ja päin vastoin.

Usein myös sanotaan, että sodassa ensimmäinen uhri on totuus. Taistelussa propagandan mustia voimia vastaan meidän pitää toimia yhdessä -me molemmat haluamme puolustaa sananvapautta, demokratiaa ja länsimaista oikeusvaltiota.

Katso puheeni videolta

Kommentoi kirjoitusta.

Eutanasia-kansalaisaloite

Perjantai 23.3.2018 klo 8:54

Eduskunnassa on käsittelyssä kansalaisaloite eutanasiasta. Kreikankielinen sana tarkoittaa suomeksi ”hyvä kuolema”.  Aloite on nostanut esiin myös muita termejä, mm. sedaatio, palliatiivinen- ja saattohoito  sekä terminaalivaihe. Sedaatiolla tarkoitetaan rauhoittamista tai keskushermoston toiminnan lamaannuttamista lääkeaineella. Palliatiivisessa hoidossa hoidetaan parantumattomasti sairasta potilasta ja hänen läheisiään. Saattohoitoa puolestaan annetaan vakavasti sairaille potilaille, joita ei lääketieteen keinoin kyetä parantamaan.Terminaalivaiheessa potilaan hyväksi ei voida enää tehdä muuta kuin lievittää kipuja. Asiantuntijat keskustelevat näistä termeistä aivan toisella tasolla kuin me maallikot - joten edellä kirjoitettu kannattaa lukea siitä näkökulmasta.

Hollannissa eutanasia on laillistettu. Tohtori Rob Jonquière oli Suomessa kertomassa siitä. Olennaista eutanasiapäätöksessä on sietämätön ja toivoton kärsimys: sietämätöntä potilaan ja toivotonta lääkärin käsityksen mukaan. Potilaan auttamiseksi etsitään ensin kaikki mahdolliset hoitokeinot ja - muodot. Jos potilas haluaa eutanasian, se on pitkä prosessi. Eutanasiaan ei kevein perustein päädytä - eikä vain yhden lääkärin päätöksellä, hän totesi.

Saattohoitoa on Suomessa kehitetty viimeisten 10 vuoden aikana, mutta kehittämistarpeita on erityisesti saattohoitopaikkojen lisäämisessä sekä henkilökunnan osaamisen kehittämisessä. Suomen palliatiivisen lääketieteen yhdistyksen mielestä eutanasian sallivalla lailla ei tulisi korvata tämänhetkisiä palliatiivisen-ja saattohoidon saatavuuden ja osaamisen puutteita ja että palliatiivisen lääketieteen oppiaine pitäisi sisältyä lääkäreiden perusopetukseen. 

Kuolema ja sitä edeltävä hyvä ja inhimillinen hoito puhuttaa myös kansainvälisesti. Euroopan neuvoston sosiaali- ja terveyskomiteassa on valmisteilla raportti  palliatiivisesta hoidon parhaista käytänteistä  ja sen käytöstä jäsenmaissa. Tammikuun kokouksessa Strasbourgissa kuulimme asiantuntijana myös suomalaista palliatiivisen lääketieteen professoria Tiina Saartoa.  

Viime syksynä olin eduskunnassa tämän kansalaisaloitteen julkisessa asiantuntijakuulemisessa, jonka jälkeen kiiruhdin sairaalaan. Siellä lääkäri totesi, että  94-vuotiaan isäni sisäelimet olivat lopettaneet toimintansa. Jouduimme äidin kanssa tilanteeseen, jota meillä ei ollut tietotaitoa käsitellä. ”Jatketaanko nesteytystä” kysyi lääkäri? ”Mitä se tarkoittaa?” kysyimme. Hän selitti, että kun neste ei enää poistu elimistöstä, se voi aiheuttaa potilaalle kipua. Isä ei ollut henkisesti enää läsnä tässä maailmassa, mutta ilmeistä näki, että fyysisiä kipuja oli. Nesteytys päätettiin lopettaa. En ikinä unohda niitä päiviä, jotka vietimme  vuoteen vieressä ja katsoimme hänen kuihtumistaan. Kysyin kymmeniä kertoja hoitohenkilökunnalta, onko varma ettei kipuja ole? Ja teimmekö varmasti oikean ratkaisun? Oli järkyttävää odottaa. Odottaa sitä viimeistä hetkeä. 

Elämän viimeiset vaiheet ovat meillä jokaisella yksilöllisiä. Miten osaamme käsitellä kipua ja pelkoja elämän päättymisestä? Saanko riittävästi lääkitystä? Entä jos se ei autakaan? Onko vierelläni osaavaa hoitohenkilökuntaa?  Miten läheiset pärjäävät ja ottavat tilanteen? 

Paljon avoimia kysymyksiä. Mutta yksi asia meillä kaikilla pitäisi olla yhteinen: oikeus arvokkaaseen kuolemaan!

1 kommentti .

Lisää kirjoituksia